Kevään kaipuuta

Keväällä kaipaan valoa, aurinkoa, lomaa, kesää, uimista, vihreyttä, värejä, rentoa oloa, huolettomuutta. Nyt helmikuussa kun valon määrä alkaa kasvaa, alkaa keittiön punainen verho puhua minulle kaipuustaan takaisin kaappiin. Mikäs siinä! Verho alas ja pesuun, uusi raikas tilalle, mieheni tietenkin urhoollisesti mutta, touhun tarpeellisuudesta napisten hoitaa nämä vuodenaikojen mukaan ilmaantuvat muutostyöt. Tämä kyseinen verho saakin olla paikallaan syksyyn saakka. Silloin alan kaipaamaan syksyisiä värejä. Nyt kaipuuni kohdistuu pinkkiin, turkoosiin, oranssiin, vaaleanvihreään, valkoiseen ja kaikkeen keväiseen ja kesäiseen kirkkaaseen. Hailua en halua! Myös lankakori alkaa saada täytettä näissä sävyissä, ja inspiraationi on uudessa nousussa. Tällä hetkellä työn alla on Veera Välimäen Vintage Highway. Langaksi törsäsin Uncommon threadin everyday sportia värissä smudge. Aika ihana väri ja tuntu, vaikkei nyt sitä keväisintä kirkasta olekaan. Otin kuitenkin huomioon että niiden ihanimpien mekkojen kanssa tämä sopii jetsulleen. Toivottavasti valmistuu kesäksi... Kyseinen pukine ei nimittäin ole ainoa suunnitelmissa oleva... ;)

Inspiroitumista

Blogin ensimmäinen teksti on kaikkein vaikeinta kirjoittaa! Sen olisi kai tarkoitus kertoa siitä mitä lukijoille on luvassa. Minä en halua kuulua mihinkään tarkoin määriteltyyn muottiin (varsinkaan itse muodostamaani), vaan haluan pitää blogini vähän niinkuin elämän muistikirjana ja jatkuvasti muuttuvana portfoliona johon voin kirjoittaa itseäni innostavista ja kiinnostavista asioista ja aikaansaannoksistani. 

Syksyinen iltojen pimeneminen saa minussa aikaan talvipesänrakennusvietin joka oireilee villaneuleisiin käpertymisenä, kynttilöiden polttamisena, teen juomisena ja syksyn tunnelmasta nauttimisena. Kotia pitää ehostaa uusilla väreillä ja teekavalkadia on pakko täydentää uutuuksilla ja vanhoilla herkuilla. Eniten lompakkoa kuitenkin keventää rakkauteni lankoihin. On nimittäin niin, että kun kerran pääsee maistamaan herkkua siitä ei saa tarpeekseen. Viime viikonlopun käsityömessut Helsingin Wanhassa Satamassa toivat käsityökoriini jonkinlaisen herkkuähkyn. Kuvan langat ovat odottamassa muodonmuutosta tai tuomassa lisäinspiraatiota. Osa neulomisharrastuksen viehätystä on juuri siinä että uusia lankojaan saa hipelöidä, silitellä ja voi niille välillä vähän laulaakin (silloin kun kukaan ei näe tai kuule). Ollapa Pikku Myy ja mahtuapa tuonne värien ja pehmeyden sekaan.....